Maailman väkiluku nousee yhdeksään miljardiin 30–40 vuodessa. Nykyisillä menetelmillä on lähes mahdotonta tuottaa kaikille riittävästi ruokaa. ”Meillä ei ole nykyistä enempää vettä tai viljelymaata vuonna 2050”, sanoo johtaja Colin Chartres International Water Management Institutesta IWMI:stä. ”Meidän on siis käytettävä vettä entistä tehokkaammin ja tuottavammin.”
IWMI edistää politiikkaohjelmia ja menettelytapoja, joiden avulla maanviljelijät pystyvät hyödyntämään jokaisen vesipisaran mahdollisimman tehokkaasti ympäristöä kunnioittaen. IWMI on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka päätoimisto sijaitsee Sri Lankan pääkaupungissa Colombossa. Se voitti tänä vuonna arvostetun Tukholman vesipalkinnon. Palkinto myönnettiin uraauurtavasta tutkimuksesta maatalouden vesitehokkuuden, ruokaturvallisuuden ja ympäristöterveyden parantamiseksi sekä kehitysmaiden köyhyyden helpottamiseksi.
”Palkinto on tunnustus henkilöstömme sinnikkäästä työstä ja sen innovatiivisista tuloksista viimeisen neljännesvuosisadan aikana”, sanoo Chartres. ”Olen erittäin ylpeä myös siitä, että saimme tunnustusta maanviljelijöiden eteen tekemästämme työstä sekä tieteellisen todistusaineistomme vaikutuksesta poliitikkoihin ja päätöksentekoon.”
Vuonna 1984 perustettu järjestö on saanut aikaan merkittäviä tuloksia. ”Keskitymme etenkin vesitehokkuuden parantamiseen, jotta köyhien maanviljelijöiden työn tuottavuus nousisi”, Chartres kertoo. IWMI:n maailmanlaajuiset vesiniukkuuskartat ovat merkittäviä tiedonlähteitä veteen liittyvillä tieteenaloilla. Järjestön tutkijat ovat luoneet karttojen pohjalta vedenlaskentajärjestelmän, jonka avulla voidaan selvittää luonnonaltaiden käyttökelpoisen veden määrä, määränpää ja kuutiohinta. Suunnittelijat käyttävät laskentajärjestelmää laajasti vedensäästömahdollisuuksien ja mahdollisimman tehokkaiden vedenkäyttötapojen määrittämisessä.
Järjestö pyrkii myös vaikuttamaan vedenkäytön menettelytapoihin. Tästä on hyvä esimerkki pohjaveden ylikäyttö maatalouden tarpeisiin Gujaratin osavaltiossa Intiassa. ”Saimme ajatuksen erottaa vesipumppujen virtalinjat kylän muista virtalinjoista. Näin pumput voidaan pitää suljettuina suurimman osan päivästä. Virrankulutus väheni, samoin veden liiallinen pumppaus, joka ei juurikaan parantanut maatalouden tuottavuutta”, Chartres sanoo. ”Biofysikaalisen ulottuvuuden lisäksi sosiaalis-taloudellinen innovatiivisuus on olennaista vedenkäytön hallinnassa.
Lue koko artikkeli: Waterlink 2/2012 (sivu 8)